Aloittelijan kokemuksia green card -kurssilta

Kun harjoituskentät käyvät tylsiksi ja mieli tekee isommille laitumille, on aika mennä green card -kurssille. Golfkuume lähetti golfia puolivuotta harrastaneen toimittajan kurssille oppimaan ja jakamaan kokemuksiaan lukijoille, jotka suunnittelevat itsekin green card -kurssille menemistä. Tässä jutussa hän kertoo ajatuksia kurssista ja sen kulusta sekä siitä, mitä on syytä huomioida ennen kurssille menoa.

Lähtökohdat

Osallistuin Vuosaaren Links Golfkoulun järjestämälle kaksipäiväiselle Creen Card -kurssille. Vuosaari Golfin loistava sijainti noin kahden kilometrin päässä metron päätepysäkistä sopi kaltaiselleni autottomalle golfaajalle. Julkisen liikenteen käyttö rikkoo myös sopivasti niitä ennakkoluuloja, joita oletan ihmisillä olevan golfauksesta harrastuksena. Kanssamatkustajien reaktioita golfbagin kantajaan on hauska seurata.

Aikaisempi kokemukseni rajoittuu puoleenkymmeneen kertaan 9-reikäisillä harjoituskentillä Löfkullassa ja Kotojärvellä. Näillä harjoituskentillä voi golfia kokeilla kuka vain. Jos kurssin hinta tuntuu kovalta, ja lähipiirissäsi on golfia osaavia henkilöitä, suosittelen muutamaa testikäyntiä heidän kanssaan harjoituskentille. Se oli mielestäni hyvä keino kokeilla lajia ennen kuin siihen pistää rahaa isommalti kiinni. Arvioisin myös, että kurssin annista jäi enemmän käteen, kun oli edes hieman hajua mistä on kyse. On kuitenkin syytä huomioida, että lyöntiopettelu ammattilaisen johdolla oli aivan erilaista kuin kavereiden tai isän opetuksessa. Minun olisikin kannattanut mennä kurssille hieman aikaisemmin, jotta en olisi harjoitellut “vääränlaista” lyöntiä niin pitkään.

Green card -kurssille mennessäni en ollut enää täysin ummikko golfin ja siihen liittyvän sanaston suhteen. Tämä oli selkeästi hyödyksi. Kurssilla asiat kyllä käydään läpi, mutta pelistä mitään tietämättömälle tahti on turhan nopea. Vaikka kurssin vetäjä Harri Ahtiainen vastailikin kysymyksiin ystävällisesti, ovat perustermit ja pelin kulku hyvä tietää ainakin ylimalkaisesti. Nämä tiedot saa vaikka Golfkuumeen artikkeleista.

Green card -kurssi koostui Professional Golfers Associationin golfopettajaksi kouluttaman golfammattilaisen ohjauksessa tapahtuvasta sääntöopettelusta ja lyöntiharjoittelusta. Kurssiin sisältyi myös mahdollisuus lainata mailoja.

Säännöt

Etukäteen minua huoletti eniten sääntöjen opiskelu. Mielikuvissani golfin säännöt olivat vaikeat ja monimutkaiset. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää sääntötulkintaa, jossa erotetaan tilanteet, joissa koira ottaa pallon suuhun tai vain tönäisee sitä. Tällöin pelin jatkamistapa riippuu vielä siitä oliko pallo viheriöllä vai ei. Perussäännöt oppi kuitenkin kuuntelemalla vetäjän esitelmät ja lukemalla kahdesta neljään sivua tekstiä illalla kertaukseksi. Estetyyppejä ei tarvinnut opetella kuin kaksi (vesieste ja bunkkeri) ja haittojakin vain kolme eri tyyppiä (irrallinen, liikuteltava ja kiinteä). Vaihtoehtoisia toimintatapoja erikoisille tilanteille on noin kymmenen, joten niiden opettelu ei ollut vaikeaa. Toimintatapoja on esimerkiksi uusi lyönti alkuperäiseltä paikalta, rangaistuslyönti (sakko) ja pallon siirto lipusta kauemmaksi samalla viivalla. Säännöt tuntuivat loogisilta lyhyen tutustumisen jälkeen.

Itse pelin sääntöjen lisäksi kurssilla käsiteltiin myös käyttäytymissääntöjä, joiden tavoitteena on turvallinen ja ripeä pelaaminen sekä miellyttävä pelikokemus. Nämä voisi tiivistää kohteliaisuudeksi ja maalaisjärjeksi. Toki golfissa on paljon sääntöjä, ja kurssilla kehotettiinkin jatkamaan sääntöjen opettelua, mutta green card -kokeen suorittamiseen vaadittavan tietouden hankkiminen ei ole vaikeaa. Sääntöjen opetteluun käytettiin yhteensä noin neljä tuntia, jonka lisäksi kurssilla esiteltiin erilaisia golfvälineitä.

Lyöntiharjoitukset

Lyöntiharjoitukset koostuivat puttiharjoituksista, lähestymislyönneistä ja pidemmän matkan lyönneistä. Kurssin anti oli suurin juuri tältä osin. Lyöntien opettelussa auttaa huomattavasti osaava opettaja, joka seuraa lyöntejä ja antaa henkilökohtaista palautetta. Kirjallisuudesta on vaikea saada kuvaa oikeanlaisesta lyöntityylistä saati kysellä tarkennuksia mieltä askarruttaviin kohtiin. Kurssin kymmenen hengen osallistujamaksimi mahdollistaa jo kohtuullisen hyvän henkilökohtaisen ohjauksen. Oma lyöntini meni ainakin täysin uusiksi, koska tein kaikenlaisia turhia liikkeitä ja keskityin vääriin asioihin. Perusongelmanani oli swingin nousu lopussa, vaikka oikeastaan swingin pitäisi “mennä alaspäin” ja hartioiden kääntyä enemmän vaakatasossa kuin nousevasti. Näin lyöntini voima ja tarkkuus olivat parhaimmillaan väärässä paikassa. Vääränlainen tyylini oli toiminut harjoituskentillä kohtuullisesti, mutta ymmärsin kuitenkin, että vääränlaisella lyönnillä kehitykseni golfaajana jämähtäisi jossain vaiheessa, jos en muuttaisi tyyliäni.

Aluksi uuden lyöntityylin opettelu oli varsin turhauttavaa, koska kehitys tuntui menevän taaksepäin. Myös kurssin vetäjän runsaiden ohjeiden seuraaminen tuntui työläältä. Lyönnin muuttaminen ajattelemalla tekniikkaa lyönnin aikana tuntui vaikealta, koska ajatus ei kulje niin nopeasti, että lyönnin sujuvuus säilyisi. Sen sijaan minusta tuntui, että lyöntiä edeltävästä ja seuraavasta miettimisestä oli suuresti apua. Tehokkaimmin opin siis rennommalla lyöntiotteella ja lyönnin etu- ja jälkikäteisanalyysillä.

Oikeastaan kurssin vaikein asia oli hyväksyä se, ettei hyvän swingin – tai oikeastaan edes kohtalaisen – tekeminen onnistut itseltäni heti. Tällöin rupesivat ohjaajan neuvotkin turhauttamaan. Turhautuminen omaan kyvyttömyyteen näkyi myös muutamassa muussa osallistujassa. Ahtiainen sanoikin, että usein suurin ongelma kurssille osallistujilla on kehon liikkuvuuden puute. Nykyajan tietotyön yksitoikkoisuus jäykistää paikat sen verran pahasti, että monelle kurssille aikovalle olisi hyväksi ensin käydä pari kuukautta jumpassa. Tämän huomasimme myös käytännössä kurssin aikana. Liikunnanopettajana toimiva kurssilainen oppi swingin paljon helpommin kuin toimistotyötä tekevät. Itse en kuitenkaan kokenut jumpassa käyntiä mitenkään ehtona kurssille osallistumiseen, vaan pikemminkin muistutuksena golfin liikunnallisuudesta. Omat liikunnalliset rajoitukset lienee hyvä tiedostaa, jotta oma vaatimustaso ja muihin vertailu ei lähtisi lapasesta.

Kurssiarvio

Kurssilla oli asiaa loppujen lopuksi kohtuullisesti, mutta kymmenen tuntia oli varsin vähän. Luonnollisesti tarjolla on jatkokursseja, joissa keskitytään lyöntiharjoitteluun ja/tai pelistrategiaan joko pienessä ryhmässä tai yksityisopetuksessa. Kurssin teoriakokeen sai tehdä kotona tai ensimmäisen kurssipäivän jälkeen ryhmässä. Valitsimme yhteistyön, joka oli todella toimiva ratkaisu. Kaikki olivat motivoituneita oppijoita, jolloin keskustelemalla asiat jäivät mieleen, kertaantuivat ja loksahtivat kohdalleen todella kivuttomasti.

Kurssin tunnelma oli todella rento ja mukava, niin kuin vapaa-ajalla kuuluukin. Erityisesti kurssin vetäjä sai rennolla otteellaan koko ryhmän hyvälle fiilikselle. Kurssista oli paljon apua golfin harjoitteluun, ja suorastaan innostuin golfista uudelleen. Suosittelen kurssia kaikille golfista kiinnostuneille, koska kurssin annilla on mahdollisuus saada golfista paljon enemmän irti kuin “omatoimisesta opettelusta”. Kurssin voi suorittaa myös ilman green card -koetta, jolloin hinta on alhaisempi. Kurssi maksaa 205 euroa, josta 35 euroa tulee Creen Card -kokeen suorittamisesta. Alaikäiset pääsevät hieman halvemmalla.

Katso myös Harri Ahtiaisen kurssilla opettamat puttiharjoitteet.